Oikea lauluhengitys – “Kai minä nyt edes hengittää osaan?”
Kirjoitan tämän tekstin Sinulle, joka etsit epätoivoisesti tietoa, mitä on “oikea lauluhengitys”. Olet ehkä laulunopettajasi kanssa syventynyt hengitystekniikkaan jo useammalla laulutunnilla. Saat hyviä neuvoja ja palautetta, harjoittelet, kokeilet ja pohdiskelet. Silti oikea tekniikka ”ei vaan aukee”. Niin laulajana, laulunopettajana kuin itse ikuisena laulunopiskelijana törmään dilemmaan työssäni päivittäin.
Kuvitellaan seuraava skenaario (tästä ei tule kenenkään laulunopettajan tai lauluharrastajan pahoittaa mieltään): olet siis laulunopiskelijana päässyt sille tasolle, että hengitys alkaa sujua luonnollisesti ja ponnistelematta, ja sinulle jää tilaa keskittyä muihin asioihin. Kuvitellaanpa, että vaihdat sitten laulunopettajaa tai käyt laulukurssilla toisen opettajan opissa. Ja uusi ohjaajasi onkin jälleen sitä mieltä, ettet hengitä oikein. Ja taas sitä mennään, oravanpyörään.
Hämmentyneenä mietit varmaan: Mikä siinä nyt voi olla niin vaikeaa?! Turhauttavampaa fiilistä saa hakea: laulutunnin aikana saat kokea, ettet osaa ”edes” hengittää oikein. Yhtäkkiä tulisikin keksiä pyörä uudestaan ja muuttaa kaikki päälaelleen.
Kirjoitankin tämän tekstin, jotta tietäisit, ettet ole ongelmasi kanssa yksin.
Kirjoitan tämän tekstin, jotta matkasi ”oikeanlaiseen” lauluhengitykseen olisi hieman helpompi.
Ihannetilanteessa laulaminen on lopulta hyvin yksinkertaista
En voi painottaa tarpeeksi, että laulaminen on äärimmäisen monitahoinen tapahtuma ja vaatii mm. monenlaisia kognitiivisia, motorisia ja emotionaalisia toimintoja. Laulajan tulee keskittyä esimerkiksi tekstiin, artikulaatioon ja ilmaisuun. Esiintymistilanteessa tähän yhdistyy usein lisäksi jännittäminen. Keskittyminen kohdistuukin helposti epäolennaisiin seikkoihin, kuin mitäköhän nuo tuntemattomat henkilöt tuolla yleisössä minusta ja äänestäni ajattelevat, tai mitä tutut ovat mieltä suorituksestani ja tulkinnastani.
Treenaamme siis lauluhengitystä, jotta siitä tulisi automaatio. Lauluhengityksen tulisi olla niin luonnollinen tapahtuma, ettei siihen kulu kallisarvoista energiaa, vaan voimme säästää keskittymisemme muihin seikkoihin, kuten tekstiin ja tulkintaan. Ihannetilanteessa laulaminen on lopulta hyvin yksinkertaista.
”Kuvittele sateenvarjoa” ynnä muita mielikuvia
Moni laulunopettaja käyttää apunaan mielikuvia. Usein käytettyjä mielikuvia lauluhengitykseen liittyen ovat kukkasen tai pullan tuoksun nuuhkiminen, haukottelu, sateenvarjon avaaminen ”sisuksissa” tai kynttilän liekin puhaltaminen. Mielikuvat ovat mielestäni loistavia, mikäli ne selitetään auki, ja opettaja varmistuu siitä, että oppilas ymmärtää asian kuten hän on sen tarkoittanut, sekä osaa toistaa toiminnon itsenäisesti. Jos mielikuva ei tunnu toimivan, tulisi kokeilla jotain toista mielikuvaa tai kokonaan eri lähestymistapaa. Itse olen kuitenkin analyyttinen oppija ja lauluoppilaita opettaessanikin mielelläni perustelen konkreettisesti, miksi teemme jotakin ja miten se vaikuttaa lopputulokseen.
Täysin subjektiivinen näkemykseni on, että hengittämisen vaikeus ja tekniikkaerot johtuvatkin juuri mielikuvilla oppimisesta. Loppujen lopuksi hengitystekniikka pitäisi kuitenkin olla kaikilla sama, mikäli tavoitteena on tasapainoisesti soiva ja terve ääni. Mitä jos siis opeteltaisiin ensin puhtaasti teknisesti analysoiden ymmärtämään, mitä kehossa laulunhengityksen aikana tapahtuu? Oikea lauluhengitys muodostuu siten loogiseksi, täysin maalaisjärjellä ymmärrettäväksi tapahtumaksi.
Painotankin nyt voimakkaasti: ryhti ja lauluasento vaikuttavat hengittämiseen äärimmäisen paljon. Jotta hengityslihaksisto pääsee toimimaan optimaalisesti, kehon asennon tulee tukea tätä. Lue artikkeli lauluasennon vaikutuksesta tästä sekä lauluasennon yleisimmistä virheistä tästä.
Haluan vielä tarttua ajatusmalliin ”oikeasta hengitystavasta.” Mitä jos ajattelisimmekin hengittämistä tunteen kautta, fraasin vaatimalla tavalla? Yksi kappale saattaa vaatia useita tunnetiloja, tempoja, fraasien nousuja ja laskuja, joihin tulee reagoida salamannopeasti. Siksi laulaessa tärkeää on ennakointi ja keskittyminen. Oikea hengitystapa on siis lopulta aina fraasin vaatima hengitystapa.
Julkaisen pian “Laulajan pieneen hengitysoppaan”, johon olen koonnut fysiologiset ja motoriset toiminnot, jotka lauluhengityksessä tapahtuvat, sekä syitä ja seurauksia, miksi oikea hengitystapa on niin tärkeä. Toivottavasti löydät oppaasta hyödyllistä tietoa ja uusia oivalluksia.