Blog

BlogiLauluasento ja lauluääni- mikä vaikuttaa mihin?

Lauluasento ja lauluääni- mikä vaikuttaa mihin?

”Ryhti on kaiken a ja o!” Tämä erään varhaisen laulunopettajani lempilause on jäänyt vuosikausiksi takaraivooni soimaan. Ehkä Sinullekin on jossain vaiheessa laulutunneilla painotettu ryhdin merkitystä ja pyritty löytämään sopiva lauluasento.
Moni laulun harrastaja ja ammattilainenkin, itseni mukaan lukien, kokee, että ryhdistä ja asennosta meuhkataan paljon, mutta selkeää, ymmärrettävää vastausta kysymykseen miksi lauluasento ja lauluääni ovat yhteydessä toisiinsa, ei tunnu saavan mistään.


Omien oppilaideni kanssa olen keskittynyt siihen, että jokainen löytäisi omalle keholleen sopivan, tasapainoisen olotilan, jossa pystyy rauhassa laulamaan ja keskittymään olennaiseen. Laulutunneilla työskennellään niin monien asioiden parissa, että perustavanlaatuinen yhteyksien selvittäminen ja analyysi jää pakostakin taka-alalle. Tässä artikkelissa pyrin nyt avaamaan lauluasennon fysiologisia syitä ja seurauksia mahdollisimman selkeästi. Ihan yhdellä tai kahdella lauseella tätä kokonaisuutta ei kuitenkaan pysty riittävän kattavasti selventämään.

Omat silmäni avautuivat painiskeltuani jo vuosia jumittavan leuan kanssa.

Somen ihmeellisessä maailmassa huomioni kiinnittyi tähän kuvaan.

Näin muksahti lumipallo pyörimään, jonka voi sittemmin sanoa kasvaneen lumivyöryksi. Aloin lopulta ymmärtää asioiden yhteydet. Koko pedagogiikkani sekä oma laulamiseni mullistui.

Kyseisen kuvan innoittamana tutkin laulupedagogin lopputyössäni Sveitsissä syksyllä 2017 leuan jännitysten vaikutusta laulamiseen. Loppupäätelmä, jälkikäteen naurettavan itsestään selvä: ei riitä, että korjaa ongelmakohtaa, on korjattava ongelman aiheuttaja, joka in real life todella harvoin on itse leuka. Hyvä laulupedagogi korjaa siis perimmäisen syyn, ei oireen. Jos hän taas ei osaa tai pysty itse auttamaan oppilasta, hyvä pedagogi osaa ohjata oppilaan ammattilaiselle, jolta oppilas saa avun, olkoon tämä sitten vaikka fysioterapeutti, hammaslääkäri, psykiatri tai joogaopettaja.

Vielä kliseisempi tutkimustulos olikin: kaikki vaikuttaa kaikkeen, sekä kehon että mielen tasolla. Laulajan kohdalla tunteita ei voi erottaa kehosta. Aiheesta on tulossa oma artikkelinsa pian.

Jos leuka on jumissa, tarkistapa, onko jalkaterät oikeassa asennossa.

Thomas Myersin Anatomy Trains®-metodin (2010) mukaan on tärkeää työstää oma ajattelutapansa uudenlaiseen suuntaan: lihakset eivät ole yksittäisiä kappaleita, joilla on jossain alku ja loppu, vaan ne muodostavat sidekudoskalvojen (faskioiden) kanssa yhteen nivoutuneen systeemin, myofaskiaalisen jatkumon, joka kulkee koko kehomme läpi ja joka toimii suurempina kokonaisuuksina.

Kärjistettynä: jos leuka on jumissa, tarkistapa, onko jalkaterät oikeassa, optimaalisessa asennossa.

Miten lauluasento vaikuttaa lauluääneen?

Tehdäänpä asian havainnollistamiseksi hyvin lyhykäinen tiivistelmä laulamisen fysiologisista perusteista. Ensin kuitenkin varoituksen sananen: teksti on ehkä hieman monimutkaista ymmärtää eikä näitä asioita tavan lauluharrastajan tarvitsekaan yksityiskohtaisesti sisäistää. Pyrin kuitenkin selventämään vastausta kysymykseen ”miksi ryhti on tärkeä” selittämällä rakenteiden yhteyksiä.

Kurkunpäässä sijaitsevat äänihuulet värähtelevät toisiaan vasten ilmanpaineen kohdistuessa niihin uloshengityksellä. Laulajan säätelee siis ilmanpainetta eli hengitystä, jotta äänihuulten värähtely on optimaalista haluttuun soundiin ja äänen voimakkuuteen sekä korkeuteen nähden. Liian kova tai alhainen paine voi vahingoittaa äänihuulia ja haittaa äänen sointia.
Hengitykseen osallistuvat useat eri lihakset, mm. pallea, kylkivälilihakset ja osa vatsa- ja selkälihaksista. Lue lisää hengityksestä omasta artikkelistaan.

Toisin kuin monet muut lihakset, kurkunpää ei ole kiinnittynyt nivelellä tai rustolla mihinkään, vaan se ikään kuin roikkuu sidekudosten ja lihasten avulla ohimoluiden ulokkeista (processus styloideus ossis temporalis) ja kieliluusta (os hyoideum), johon ovat kiinnittyneet myös suun pohjan ja kielen lihakset, kurkun kansi sekä pehmeä kitalaki. Myös itse kieliluu ”riippuu” ohimoluiden ulokkeista.

Kieliluu on läheisesti yhteydessä laulajien yleiseen ongelmakohtaan, leukaan. Leuka avautuu kaulan ja suunpohjan lihaksilla, joista suurin osa on kiinnittynyt kieliluuhun. Leukanivel on muodostunut alaleuan ja ohimoluun yhtymäkohdassa. Richterin mukaan (Die Stimme, 2014) vaikuttaisi siltä, että muutamilla lihaksilla on suora vaikutus äänen sointiin: ”M. omohyoideus vetää kieliluuta alas ja selkää kohti lapaluuhun saakka. Tämän lihaksen aktivoitumisesta seuraa kurkunpään syvä asento.” ”Myös M. sternohyoideus ja M. thyrohyoideus sekä suun pohjan lihakset voivat vaikuttaa kurkunpään asentoon ja osaltaan resonanssitilojen sointiominaisuuksiin.” Nämä lihakset kuuluvat Myersin Anatomy Trains®-konseptissa syvään etulinjaan (Deep front line).

Ihmiskehossa kulkee 12 myofaskiaalista jatkumoa tai linjaa (Anatomy trains®) Thomas Myersin mukaan. Tässä kuvattuna syvä etulinja (Deep front line), joka on ehkä oleellisin laulajan kehontuntemuksen kannalta.

https://www.theodoredimon.com/Erittäin silmiä avaavaa luettavaa on Theodore Dimonin teos Your body, your voice – Key to natural singing and speaking. Käsite Upright support system kuvaa kehon asentoa suoraan ylöspäin, pään ollessa vastapainona keskivartalolle. Pään tulee ikään kuin tasapainottaa muuta kehoa ja laulajan suunnata energia päästä ylöspäin, jolloin selkärangan aistitaan venyvän pitkäksi. Vapaa kurkunpää on riippuvainen suorasta ryhdistä. Jotta hengityslihaksisto pääsee toimimaan optimaalisesti, kurkunpää riippumaan vapaasti ja resonanssitilojen käyttö mahdollistuu, tulee kehon asennon tukea tätä. ”Jos leuan ja kurkunpään alapuolella olevat lihakset jännittyvät (turhaan tai väärällä tavalla), jännittyy koko leuka, ja tämä johtaa kompensaatioliikkeisiin.” Vaikuttaisi siltä, että Dimonin mukaan “ryhtiä ylläpitävät lihakset” ovat yhteneväiset Myersin “pinnallisen etu- ja takalinjojen” kanssa (Superficial front/back line).

Olen kuullut useiden laulunopettajien käyttävän termiä ”aktiivinen rentous”. Itse tulkitsen tämänhetkisen ymmärrykseni perusteella faskialinjoilla olevan tässä omat tehtävänsä. Laulaminen vaati tiettyä jännitystä tai jännitettä, tonusta, jotta ilmanpaine saadaan ohjattua optimaalisesti. Tästä asentoa ylläpitävästä jännityksestä, tonuksesta on suurimmaksi osaksi vastuussa Myersin syvä etulinja (deep front line). Kokemuksieni pohjalta laulajilla pintapuolisten linjojen (esim. ”sixpack”) taas on taipumus olla ylijännittyneitä ja niitä tulisi pyrkiä rentouttamaan. Syvää etulinjaa siis tulisi venyttää ja vahvistaa, jotta pää voi tasapainottaa rangan asentoa.

Laulajan oikea asento mahdollistaa syvähengityksen ja vapaan leuan, mikä puolestaan mahdollistaa kurkunpään laskeutumisen ja pehmeän kitalaen nostamisen eli resonanssitilojen käytön.

Kurkunpään tulee riippua vapaasti, eli sitä ei tule keinotekoisesti vetää tai painaa alas. Näin äänihuulet pääsevät värähtelemään parhaalla mahdollisella tavalla. Vapaa leuka mahdollistaa vapaan kielen, mikä puolestaan mahdollistaa vapaan artikulaation.

Myersin mukaan ”faskioiden lahja kehollemme” on se, että ne eivät ole elastisia eli joustavia, vaan plastisia, muovautuvia. Toisin kuin lihas, faskia ei pompsahda takaisin lähtöpisteeseensä, kun se on muovautunut johonkin asentoon. Toisin sanoen uusien asentojen opettaminen kehollemme ja jännitysten purkaminen on mahdollista toistojen kautta.

Tunteet, lauluasento ja lauluääni

Vielä lopuksi on pakko mainita oleellisesta oivalluksestani: tunteet ovat vahvasti yhteydessä faskialinjastoon. Onneksi tänä päivänä jo hyvin ymmärretään, että laulaja on ihminen ja siten aina psykofyysinen kokonaisuus. Ryhtiin tiedostetaan vaikuttavan selkeiden fysiologisten ja anatomisten tekijöiden lisäksi myös esimerkiksi emotionaaliset ja sosiaaliset tekijät. Kätketyt tai kielletyt tunteet ja (niiden aiheuttama) stressi aiheuttavat kehossa ei-toivottuja, usein tiedostamattomia jännityksiä. Stressin seurauksena leuan lihaksisto aktivoituu ja siten leuan asento muuttuu. Ja siinä sitä taas sitten ollaan.

Kurkunpää on olemassa tuottaakseen ääntä. Lisäksi sitä hallitsee se aivojen osa, joka kuulee ja yhdistelee eri äänet kommunikoidakseen tunteita. Ihmisääni on siis olemassa kommunikoidakseen tunteita, ja siten lauluasento ja lauluääni ovat myös tunteiden tasolla yhteydessä toisiinsa.

Laulamisesta ja tunteista onkin tosiaan tulossa oma postauksensa pian.

Miten laulunopettajan tulisi huomioida myofaskiaaliset jatkumot ja kehon yhteydet laulua opettaessaan? Entä laulunopiskelijan? Tästä lisää toisen kerran.

Bk to Top
0
    0
    Ostoskorisi sisältö
    Ostoskorisi on tyhjäPalaa verkkokursseihin