Laulaminen on ikuista tasapainon hakemista
Vuosien aikana laulunopettajana – ja samalla itse ikuisena opiskelijana – olen ymmärtänyt yhden asian yhä uudelleen: laulajana et ole. koskaan valmis. Se ei ole piste, johon saavutaan, vaan jatkuvaa kuuntelemista, hienosäätöä ja tasapainon hakemista.
Opettaessani eri-ikäisiä ja eri tasoisia laulajia huomaan, kuinka usein etsimme ratkaisua ääripäistä. Lisää voimaa. Lisää rentoutta. Kirkkaampi ääni. Tummempi sointi. Vähemmän tunnetta tai enemmän tunnetta. Ja silti kaikkein kestävin ja vapauttavin ratkaisu löytyy useimmiten jostain niiden välistä.
Mitä olen oppinut opettajana ja oppilaiden kautta
Opettajana olen oppinut, että harva lauluhaaste johtuu lahjakkuuden tai harjoittelun puutteesta. Useammin kyse on tasapainosta, joka on hetkellisesti kadoksissa. Kehossa, hengityksessä tai tavassa käyttää ääntä.
Laulutekniikan tasapainotaulukko syntyi tarpeesta tehdä tämä näkyväksi. Siitä, että laulutekniikka ei ole lista oikeita ja vääriä, vaan toisiinsa vaikuttavia asioita. Kun mennään liikaa toiseen ääripäähän, ääni alkaa usein oireilla.
Resonanssissa tämä kuuluu selvästi. Liiallinen alaresonanssi voi tehdä äänestä raskaan ja hitaan, kun taas liiallinen yläresonanssi tuo helposti kireyttä tai ohutta sointia. Näiden välissä on tasapainoinen resonanssi, jossa ääni soi vapaasti, “pyöreästi”, ja kantaa ilman pakottamista.
Sama ilmiö toistuu kurkunpään asennossa. Liian matala tai liian korkea asento kuormittaa ääntä eri tavoin. Kun kurkunpää saa olla lähellä puheasentoa ja liikkua joustavasti, ääni toimii usein luonnollisemmin.
Oppilaat opettavat minulle jatkuvasti, ettei tasapaino ole sama kaikille. Se, mikä vapauttaa yhden äänen, voi rajoittaa toista. Siksi valmis kaava ei toimi.
Rintaäänen ja pää-äänen suhde on tästä hyvä esimerkki. Toiselle haaste on päästää irti liiallisesta rintaäänipainotteisuudesta, toiselle taas löytää rohkeutta ja yhteyttä ääneen. Hyvä mix ei ole kompromissi, vaan yhteistyö – ja se näyttää jokaisella hieman erilaiselta. Mielelläni kerron usein omasta taipaleestani – löysin oman rintaääneni vasta yli 10 vuoden ammattiopintojen jälkeen!
Myös äänenvoimakkuudessa ja artikulaatiossa tasapaino on biisin ja esittäjän mukaan yksilöllinen ja muuttuva. Liian hiljainen ääni jää helposti ilman tukea, liian kova kuormittaa. Artikulaation haasteina joskus joko sanojen ymmärrettävyys katoaa tai toisessa ääripäässä ilmaisu jäykistyy. Kun tasapaino löytyy, ääni alkaa kantaa vaivattomammin ja ilmaisu selkeytyy.
Mitä olen oppinut itsestäni laulajana
Ehkä tärkein oppi on tullut omasta laulamisesta. Siitä, että tasapaino ei ole pysyvä. Se muuttuu päivän, kehon, mielentilan ja elämäntilanteen mukaan.
Oli esimerkiksi hyyyyyyyvin pitkä kausi, jolloin olen nojannut liikaa tekniikkaan ja enkä edes huomannut ilmaisun latistuvan. Ja toisinaan on kausia, jolloin tunne vie mukanaan, tehden laulamisesta jopa vaikeaa, kun liika tunne puskee läpi. Molemmat ovat opettaneet, että tekniikka ja tunne eivät ole vastakohtia, vaan toistensa edellytyksiä.
Tasapainoinen tekniikka ei vie tunnetta pois – se tekee mahdollistaa tunteen ilmaisun.
Miksi tasapainon etsiminen ei koskaan lopu
Laulaminen on ikuista tasapainon hakemista, koska ihminen ei ole koskaan täysin samanlainen kuin eilen. Ja se on itse asiassa lohdullista.
Laulutunneilla en etsi täydellistä suoritusta, vaan autan palaamaan keskelle yhä uudelleen. Kuuntelemaan kehoa, tunnistamaan ääripäät ja löytämään juuri siihen hetkeen sopivan tasapainon.
Kun tasapaino löytyy, laulaminen tuntuu kevyemmältä, vapaammalta ja omemmalta. Ääni ei ole enää asia, jota täytyy hallita väkisin – vaan kumppani, jonka kanssa voi loitsia suurinta maailmassa olevaa taikaa, musiikkia. Liikuttaa.
Laulutekniikan tasapainotaulukko
Laulutekniikan tasapainotaulukossa olen tahallisesti karrikoiden tuonut oikealle ja vasemmalle esimerkkejä ääripäistä. Liioitellen, “liian”-sanaa käyttäen. Keskellä on kuvattu ääripäiden välissä oleva tasapainoinen vaihtoehto.
Taulukkoa ei pidä tulkinta ainoana totuutena, vaan sen tarkoitus olla havainnollistava laulunopiskelijalle. Moni oppilaistani onkin saanut ahaa-elämyksen taulukon äärellä: kaikkia näitä asioita laulaessa voi tarkkailla!
Erityisen mielekkääksi ja mielenkiintoiseksi olen itse kokenut eri laulajien kuuntelun ja äänten analysoinnin taulukon avulla. Esim. missä taulukon sarakkeessa on Miley Cyrusin resonanssi? Millainen on Adelen artikulaatio?
Toivotan sinulle oivaltavia hetkiä Laulutekniikan Tasapainotaulukon parissa. 🙂